Someron lukion tulevaisuus

25.1.2014

Somerolla ollaan huolissaan, myös itse koulurakennukseen liittyvien kiemuiroidenkin takia, varmaan ihan oikeutetusti lukion kohtalosta. Millä varmistaa se, että kouluun saadaan oppilaita, jotta lukio säilyisi. Toisaalta lukioiden opetussuunnitelmaa ollaan jälleen kerran muokkaamassa, jonka mukaan jotkut esitetyt vaihtoehdot tuntuvat varsin hurjalta. Nämä yhdessä laittavat pohtimaan miten pitäisi tässä tilanteessa toimia. Minkälaiseksi Someron lukio pitää muokata, jotta se pärjäisi lukiokartalla ja pysyisi houkuttelevana oppilaitoksena. Vai tarvitseeko tehdä mitään?

Tulee väistämättä mieleen, että jälleen kerran taistellaan kahden leirin välillä. Annetaanko lukiolaisille sitä mitä heidän kuvitellaan haluavan vai sitä mitä heidän tiedetään tarvitsevan. Itse käännyn vahvasti jälkimmäisen puoleen, vaikka siinä ehkä sinänsä haiskahtaakin tietty ”minä tiedän sinua paremmin, mitä sinä tarvitset paremmin” -asenne.

Se kuuluisa ATK on on tietysti yksi sopan hämmentäjä. En ole millään muotoa tietotekniikan vastustaja, en todellakaan, mutta sen puoleen kumartaminen ja siihen luottaminen ei ole mikään taikasauvaa heiluttava pelastava taikuri, jonka maagisen kosketuksen jälkeen kaikki on hienosti. Tähän en usko. ATK:n ongelma on ylläpito sekä kustannukset. Laitteet, ohjelmat ja niiden uusiminen imevät paljon rahaa. Mutta enemmän kannan huolta ylläpidosta ja tuesta, sekään ei ole mikään yksinkertainen tehtävä. Siinä tarvitaan tietotaitoa, sitkeyttä, alan jatkuvaa seuraamista, pitkäjänteisyyttä, kokonaisuuden hahmottamiskykyä sekä sitoutumista asiaan ja työnantajaan. Sekään ei ole ihan helposti ratkaistavissa oleva asia ja siitä meillä on paikallisesti myös varsin huonoja kokemuksia. Ja aktiivisen, asiasta innostuneen opettajan varaankaan sitä ei oikein laskea, ainakaan pysyvänä ratkaisuna. Varsin hankala palapeli koottavaksi ja pystyssä pidettäväksi siis.

Itse ajattelen, että lukion pitäisi olla ensisijaisesti yleissivistävä laitos, jossa painopiste pitäisi olla niissä kuuluisissa humanistissa aineissa. Siis niissä aivan tavallisissa perusaineissa. Niissä pitää saavuttaa tietty taso. Tämän päälle voidaan lisätä kaikennäköistä pikkukivaa, jotka toisaalta myös auttavat niiden humanististen aineiden omaksumisessa, sitä toisenlaista aivojen ruokkimista. Jos humanististen aineiden opetuksesta paljon tingitään, se näkyy väistämättä ihmisten yleissivistyksessä, kyvyssä oppia uusia asioita ja sitä kautta koko elämässä. Jos näiden humanististen oppiaineiden määristä tingitään, se vaikuttaa väistämättä myös siihen, että niitä lähdetään jatko-opiskelemaan vähemmän. Ja kun hakijamäärät tippuvat, vähenee myös näiden aineiden opettajien määrä väistämättä. Syntyy näivettämisen kierre, joka ei varmasti ole hyödyksi kenellekään.

Minusta Somerolla ja Someron lukiossa pitäisi ensisijaisesti keskittyä tiukasti näiden humanististen perusaineiden opettamisen laatuun. Tosin, jos löytyisi jokin hyvä ja toimiva oppisisällön painotusvaihtoehto, ainakin edes osalle ikäryhmästä, niin sitäkään en kuitenkaan heti tyrmäisi. Mutta se malli pitää olla todella hyvin harkittu ja kestävällä pohjalla. Mutta suuri valinnaisaineiden määrä ja sen kanssa hörhöilyt pitää jättää suosiolla vähemmälle, siihen meidän oppilasmäärät eivät kerta kaikkiaan riitä. Ainakaan toistaiseksi. Tämän hörhöilyn sivutuote on väistämättä se, että opetusryhmistä tulisi pieniä, opetustuntimäärät jäisivät pieniksi ja siten pätevän opettajakunnan saaminen voisi olla todella hankalaa. Sellainen tilanne ei palvele ketään. Mutta kun keskitymme perusaineisiin, saamme isommat ryhmät ja opettajille riittävästi tunteja. Sitä kautta meillä on mahdollisuus olla, tulla ja pysyä näiden perusaineiden opettajille mielenkiintoisena ja laadukkaana työpaikkana. Ja kun opettaja on motivoitunut, niin silloin myös opetus on laadukasta ja silloin myös oppilas hyötyy. Lopputuoksena on koulu, jonne halutaan ja kannattaa hakeutua. Sillä siitä tulee lukion aito, kestävä ja kantava vahvuus. Hyvän, vahvan yleissivistävän koulutuksen jälkeen ja sen antamilla eväillä on lukion läpikäyneillä mahdollisuus hakeutua ihan minne vaan he haluavat. Silloin heillä pysyy ovet avoinna joka paikkaan ja silloin heillä on parhaat mahdolliset eväät pärjätä jatko-opiskelujen maailmassa. Sitä kautta me annamme nuorille parhaat eväät elämässä pärjäämiseen.